3 mielenkiintoista tapahtumaa Helsingissä tänä syksynä

Kesälomat ovat jääneet taakse ja tulenpunaiset lehdet laskeutuvat pohjoisesta etelään. On tullut siis aika katsoa hauskaa ja inspiroivaa tekemistä syksylle!

Olen tällä hetkellä innoissani erilaisista tapahtumista ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen tipahtanut kunnon syysinnostukseenkin! Etukenossa jo intoilen kynttilöistä ja yli-isoista villapaidoista sekä itsetehdyistä villasukista. Ja maustetusta kahvista! Ja piirakoista!

Kaiken tämän innostuksen keskellä keräsin tähän kolmen tapahtuman listan. Olisin toki voinut tehdä pidemmänkin, mutta näistä kolmesta olen tällä hetkellä poikkeuksellisen innoissani ja merkannut ne prioriteetteina kalenteriinikin. Tässä siis kolme mielenkiintoisinta, missä aion syksyllä käydä:

 

Pakanalliset syysmessut, 23.-24. syyskuuta

pakana
Kuva: pakanallisetmessut.fi

Tämä on mulle täysin uusi tapahtua ja olen todella utelias näkemään millainen happeninki tämä on. Suomalaisia perinteitä, vahvaa tietoutta ja pakanallisiin juttuihin keskittyvä tapahtuma on todella jännä konsepti. Tapahtumassa on tiedossa luentoja, työpajoja ja kuka tietää mitä muuta! Haluan kokea tapahtuman tunnelman omakohtaisesti. Lue lisää tapahtumasta osoitteessa pakanallisetmessut.fi.

Julian Rosefeldt: Manifesto

julian
Kuva: taidehalli.fi

Helsingin Taidehallissa on vielä lokakuun puoliväliin esillä tämä 13:sta videon installaatio, jossa Cate Blanchett esiintyy 13:ssa eri henkilön roolissa. Ison Cate Blanchett -fanina en pelkästään jo päätähden takia voi jättää tätä näkemättä! Lue lisää osoitteessa taidehalli.fi.

Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit, 11. marraskuuta

Pressbild1 2017
Kuva: Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit

Rakastatko sinäkin salmiakkia? Se todellakin on yksi parhaimmista asioista mitä suuhun voi laittaa. En välitä niin paljoa lakritsista, mutta salmiakin takia olen valmis tekemään tarvittavat uhraukset näille festareille päästäkseni. Salmiakkia loputtomiin – miten mahtavaa! Niin ainakin päiväunissani kuvittelen festivaaleilla käymisen tuntuvan… Lue lisää osoitteessa lakritsifestivaalit.com.

 

Mitkä ovat sinun päätapahtumat tälle syksylle? Löytyisikö hyviä lisäyksiä omaan listaani?

-Annu

 

Advertisements

Minun puolukkasmoothieni

Minulla on ollut iät ja ajat isoja ongelmia saada syötyä aamiaista. Luonnollinen unirytmini on valvoa yli puolen yön ja herätä vasta kymmenen aikaan aamulla.

Tähän kun yhdistetään yhteiskuntamme pakkomielle aloittaa koulu- ja työpäivät viimeistään klo9, voitte kuvitella tuskaani. Yksi oikotie selvitä tästä on ollut minulle monen vuoden ajan yksinkertaisesti skipata aamiainen.

Sitten tajusin viime talvena, että mielummin nautin elämästä sen minuutin tarkkuudella tehdyn optimoinnin sijaan. Joten nyt minusta on tullut aamupalasmoothieaddikti. Käytän smoothieissani paljon Suomen luonnosta löytyviä marjoja. Tässä on yksi smoothie mitä teen säännöllisesti:

Puolukkasmoothie á la Annu

img_1246

2 kuppia Mantelimaitoa
1 teelusikallinen Mantelitahnaa
1 ruokalusikallinen Manteleita
1 kuppi Puolukoita
1 ruokalusikallinen Pellavarouhetta
1 ruokalusikallinen Kuivattuja gojimarjoja
Hyppysellinen Raakavaniljaa
Luonnonmukaista hunajaa
+ Siitepölyä (auttaa allergioihini)

Huomioithan, että ainesmäärät eivät ole mitenkään tarkkoja. En ikinä itse mittaa aineita, vaan heittelen niitä fiiliksen mukaan sekaan ja smoothiesta tulee aina juuri kuhunkin hetkeen sopiva. Hunajan määrä on kriittinen taittamaan puolukoiden kirpeyttä, joten lisää sitä omaan makuisi sopiva määrä.

Valmistus: laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna koneen tehdä työt. Niin yksinkertaista!

En ole juuri ikinä pitänyt puolukoista, mutta tämä smoothie aloittaa ainakin mun päiväni kivasti. Mitä mieltä itse olet? Onko puolukka hyvä marja smoothieen vai onko kirpeytensä takia liian hankala?

-Annu

 

 

Kookos-lohi-taco Shanghai Cowboy:ssa

Ruoka: 4/5
Miljöö: 4/5
Palvelu: 3/5
Tyyli: tennarit jalassa sisään 

Olin menossa lounaalle vanhan kollegani kanssa, kun hän ehdotti lounaspaikaksi Shanghai Cowboy:ta Mikonkatu 4:ssa. Olin ehdotuksesta iloinen, koska en ollut aikaisemmin edes tajunnut Helsingissä olevan sellaista ravintolaa. Lehmipojan rafla on piilotettu erittäin näkyvälle paikalle Aleksanterinkadun varrelle. Joskus kaikista näkyvimmät paikat on helppo olla huomaamatta…

Ravintolan sisään päästyäni tie johdatti minut alakertaan kellariin. Portaiden alapäästä löytyi hiljainen ja kotoisa ravintola, jossa oli hauskoja piirroksia seinillä (ks alapuolen koira/kettu maalaus). Pidin sisustuksesta paljon, ja erityisesti näistä hyvin pukeutuneista sammakoista:

img_0736

Tarjoilijamme oli innokas tarjoamaan meille viiniä ja tilasimmekin alkuun lasilliset skumppaa. Listasta löytyi Feuillattea, minkä hyväksyimme hymyjen kera. Kuohuva oli oikein kiva aloitus, mutta tarjoilija päätyi vierailun aikana olemaan todella rasittava jatkuvien viiniehdottelujen kanssa. Hän jatkoi tyrkyttämistä monta kertaa, vaikka olimme jo kieltäytyneet lisälaseista papukaijamaisesti itseämme toistellen. Voi miten ärsyttävää.

Ravintolan menu oli kiehtova! Paikan konsepti on aasialais-meksikoilais -henkinen fuusioruoka, mikä vaikuttaa aluksi hieman erikoista combolta. Kookostacot ei ehkä ole ensimmäinen yhdistelmä mitä itse keksisin, joten pakkohan selainen oli laittaa tilaukseen. Sain siis eteeni kookos-lohi-tacon:

img_0734

Taco ei näyttänyt ihan siltä, miltä odotin tacon näyttävän. Mutta maku oli todella hyvä! En vaikutu kovin helposti, mutta tämä oli herkullista! Lohi oli pehmeää ja inkiväärimajoneesi tasapainotti oikein kivasti annoksen makumaailmaa. Kasvikset lisäsivät annokseen paljon kaivattua tuoreutta kivalla tvistillä. Varoitus kuitenkin on paikallaan: chiliä on reilusti, mutta onneksi sen sai helposti poimittua lautasen reunalle. Chilitoleranssini on lähellä nollaa.

En vaikutu kovin helposti, mutta tämä oli herkullista!

On sääli, etten ollut nälkäisempi. Olisi ollut hauska päästä testaamaan miltä paikan menu maistuisi. Keskustassa casualhenkistä ruokailua ajatellen, tämä paikka pääsi minun go-to -listalle. Olen hieman huolissani siitä, ettei vain S-ryhmän omistajuus pilaa paikkaa tasapäistämisen hengessä. Toivottavasti huolehdin turhia.

Kokonaisuudessaan paikka oli positiivinen yllätys, huolimatta poikkeuksellisen tyrkystä tarjoilista. Pientä epämukavuutta kokemukseen toi tietoisuus siitä, miten hyvin muut ravintolassa olijat todennäköisesti kuulivat meidän yksityiset keskustelumme. Toivo siis ravintolaan mennessäsi, että siellä joko on enemmän ihmisiä (tai melua) kuin meidän käynnin aikaan tai varaudu yksityisyyden puutteeseen. Meillä oli hyvin henkilökohtaiset keskustelut ruokailun aikana ja hieman säälin muita syöjiä, kun joutuivat niitä väistämättäkin hieman kuulemaan sen hiljaisuuden keskellä.

Mutta tälle paikalle kannattaa antaa mahdollisuus! Yksi positiivisimpia yllätyksiä taas hetkeen Helsingin tennari-lookin ravintolapuolella.

-Annu

Voihan rapujuhlat!

img_0591

Joka vuosi kesän siirtyessä elokuun puolelle, alkaa kulinaristisuuteen taipuvaiset suomiasukit kuikuilemaan jokiin ja järviin herkkujen perässä. Huhut epäilyttävän äänekkäistä illallisjuhlista leviävät kuin virus ja puolet kansasta syyttelee suomenruotsalaisia liiallisesta ilosta pimenevissä kesäilloissa.

Ruotsinkielisten syyttelyssä on itse asiassa perää. Tarinan mukaan juurikin ruotsalaiset ovat levittäneet rapujuhlaperinteen ympäri Itämeren rantoja. Tänä päivänä perinne elää vahvasti Suomen ruotsinkielisten parissa ja yhä kasvava joukko suomenkielisiä on liittynyt herkutteluhumuun mukaan. Ihan syystäkin, onhan kyseessä mitä herkullisin perinne!

Kun kerran pääset makuun…

…tulee rapujuhlista yksinkertaisesti pakko järjestää -perinne. Voin nauttia pakkomielteestäni tietäen, etten ole sen kanssa yksin.

Juhlien konsepti on mitä nerokkain. (Varmastikin hioutunut huippuuunsa huolellisen satojen vuosien harjoittelun tuloksena…) Rapujuhlissa kysehän on siis, noh, rapujen syömisestä. Perinteeseen kuitenkin liittyy hyvin vahvasti alkoholishottien yhdistäminen illalliseen. Sotkuista herkuttelua ja iloista juominkia yhdistettynä lämpimiin elokuun iltoihin sekä hyvään seuraan – voiko olla mitään parempaa? Rapujuhlat on käytännössä aikuisten oma joulu! Me saadaan olla luvan kanssa kamalia sottapyttyjä ja laulaa hassuja lauluja. Konseptissa ei vain ole mitään mistä ei voisi tykätä!

Sotkuista herkuttelua ja iloista juominkia yhdistettynä lämpimiin elokuun iltoihin sekä hyvään seuraan – voiko olla mitään parempaa?

Tänä vuonna sain taas yhden upean kokemuksen lisää

Tänä vuonna suunnittelimme yhteiset rapujuhlat pienellä kaveriporukalla. Viikonloppuna jätin kaupungin valot taaksemme ja ajoimme kesämökille jonnekin keski-Suomen suuntaan. Päätimme pitää rapuherkuttelut lauantaina. Se sattui olemaan sama päivä kuin “Kiira” -myrsky iski Etelä-Suomeen. Päätimme ottaa kaiken ilon irti mahdollisuudesta järjestää rapujuhlat pienessä hirsimökissä myrskyn raivotessa ikkunoiden takana.

Kaikki oli suunniteltu ja valmiina juhlaan:

  • ravut oli valmiina
  • Koskenkorvapullo oli höyryävän jäinen
  • olimme löytäneet unohtamiemme rapuveitsien tilalle sijaisveitset mökin keittiöstä
  • olimme ostaneet viime hetkellä shottilasit (mitkä nekin olimme unohtaneet ottaa mukaan, amatöörimoka…)
  • meillä on aivan liian kasa leipää
  • keksimme tehdä valkosipuli-oliiviöljyä unohtamamme voin tilalle (joka muuten toimi erittäin hyvin osana ateriaa ja leipiä!)
  • tärkeimpänä tietenkin aiheen mukaiset koristeet ja kattaukset 😀

img_0594

Olimme täysin valmiita myrskyn luomaan tunnelmalliseen illalliseen! Myrsky lähestyi mökkiä ja piti todella paljon ääntä. Sitten alkoi sataa. Ja siinä sitten olisi myrsky meidän osaltamme! Mikä pettynyt! Myrsky kiersi mökkimme kaukana muristen ja pehmoista sadetta niskaamme kaataen. Meillä oli siis rapujuhlat rauhoittavan sateen ropistessa ulkona.

Kun yhdistää suomalaiset ihmiset alkoholiin puolen yön jälkeen, hyvin suurella todennäköisyydellä päädytään syvällisiin keskusteluihin. Nyt puhutaan filosofisista, maata järisyttävistä ja rehellisistä elämää pohdiskelevista keskusteluista. Tulen ääressä istuminen lisää keskustelujen todennäköisyyttä merkittävästi.

Kun yhdistää suomalaiset ihmiset alkoholiin puolen yön jälkeen, hyvin suurella todennäköisyydellä päädytään syvällisiin keskusteluihin.

Me naiset otimme hedelmäkorimme ja kävelimme metsäpolun läpi sytyttääksemme avotulen jälkiruokaa varten. Odotetusti päädyimme puhumaan ihmissuhteista, peloista ja haaveista pitkälle yöhön. Auringon nousu sai meidän heräämään keskustelun luomasta kuplasta. Elämässä on kieltämättä harvoja iloja, jotka vertautuvat siihen siihen kun on ensin vuodattanut sydäntään toiselle ihmiselle ja kapuaa sänkyyn auringon noustessa taivaalle. Ehkä voisi tiivistettynä sanoa, että rapujuhlat olivat varsin onnistunut kokemus tänä vuonna!

Kun on tällaisia ystäviä ja perinteitä – kuka tarvitsee terapeutteja?

-Annu

 

 

7 syytä rakastaa Suomea

Tajusin jokin aika sitten, että elämä Suomessa on globaalista näkökulma varsin omalaatuista ja poikkeavaa. Vanha Suomivihaaja minussa on kokemuksen myötä herännyt katsomaan omaa kulttuuria varsin erilaisesta näkökulmasta. Monet asiat mitkä otin ennen itsestäänselvyyksinä, ovatkin itse asiassa varsin poikkeuksellisia etuoikeuksia. Etuoikeuksia, jotka mielestäni kuuluisivat kaikille.

Listaan tässä seitsemän itselleni tärkeää asiaa, joiden takia koen olevani varsin etuoikeutettu:

  1. Ilmainen peruskoulutus ja kansainvälinen korkeakoulututukinto (josta en siitäkään ole maksanut penniäkään). Suomalainen koulutus on yksi maailman parhaista. Ja sanoinko jo, että se on ilmaista?
  2. Kukaan perheestäni, työkavereista tai ystävistäni ei määrittele minua ihmisenä sen mukaan, että millaisessa siviilisäädyssä elän. Voin olla sinkku tai naimisissa, mutta arvoni ihmisenä ei ole siitä riippuvainen. Näin ei suinkaan ole suurimmassa osassa kulttuureja.
  3. Voin elättää itseni. Minulla on työ, jota rakastan (IT-alalla) ja minun lievästi ylipainoinen palkkani on yhtä suuri tai suurempi kuin miehillä ympärilläni. Päätän 100% itse mitä rahoillani teen ja muunlainen ratkaisu olisi outo tai jopa laiton.
  4. Minulla on ollut kasa terveyteen liittyviä haasteita elämäni aikana. Vaikka julkinen terveydenhuolto ei olekaan täydellinen, olen kuitenkin aina saanut hoitoa ilman että olen joutunut stressaamaan onko minulla siihen varaa.
  5. Herkkänä ja introverttina ihmisenä rakastan sitä, että Suomessa äänekäs ja fyysisesti tunkeileva käyttäytyminen koetaan töykeäksi. Lupa koskea toista ihmistä vaatii yleensä luottamusta ollakseen ok. Ja jumalauta jos joku yrittää tarttua mua perseeseen ilman lupaa, seuraa siitä julkinen nöyryytys tai isku jalkoväliin. Seksuaalisella ahdistelulla ei ole jalansijaa täällä.
  6. Rehellisyys on täällä poikkeuksellisen vahva arvo. Rehellisyys on se perusta, minkä päälle muu rakentuu. Minun varmaan pitää kirjoittaa tästä erillinen blogkirjoitus. 😀
  7. Luonto luonto luonto! Meillä on Suomessa niin uskomattoman puhdas luonto. Lisäksi suomalainen elämäntyyli kesämökkeineen ja sienestyksineen on ihan parasta terapiaa! Ruoka on luonnollista ja poikkeuksellisen puhdasta erilaisista myrkyistä. Ajattele nyt puhtaita mustikoita suoraan metsästä:

Näyttääkö oma listasi yhtään samanlaiselta? Mitä muuttaisit?

-Annu