Minun puolukkasmoothieni

Minulla on ollut iät ja ajat isoja ongelmia saada syötyä aamiaista. Luonnollinen unirytmini on valvoa yli puolen yön ja herätä vasta kymmenen aikaan aamulla.

Tähän kun yhdistetään yhteiskuntamme pakkomielle aloittaa koulu- ja työpäivät viimeistään klo9, voitte kuvitella tuskaani. Yksi oikotie selvitä tästä on ollut minulle monen vuoden ajan yksinkertaisesti skipata aamiainen.

Sitten tajusin viime talvena, että mielummin nautin elämästä sen minuutin tarkkuudella tehdyn optimoinnin sijaan. Joten nyt minusta on tullut aamupalasmoothieaddikti. Käytän smoothieissani paljon Suomen luonnosta löytyviä marjoja. Tässä on yksi smoothie mitä teen säännöllisesti:

Puolukkasmoothie á la Annu

img_1246

2 kuppia Mantelimaitoa
1 teelusikallinen Mantelitahnaa
1 ruokalusikallinen Manteleita
1 kuppi Puolukoita
1 ruokalusikallinen Pellavarouhetta
1 ruokalusikallinen Kuivattuja gojimarjoja
Hyppysellinen Raakavaniljaa
Luonnonmukaista hunajaa
+ Siitepölyä (auttaa allergioihini)

Huomioithan, että ainesmäärät eivät ole mitenkään tarkkoja. En ikinä itse mittaa aineita, vaan heittelen niitä fiiliksen mukaan sekaan ja smoothiesta tulee aina juuri kuhunkin hetkeen sopiva. Hunajan määrä on kriittinen taittamaan puolukoiden kirpeyttä, joten lisää sitä omaan makuisi sopiva määrä.

Valmistus: laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna koneen tehdä työt. Niin yksinkertaista!

En ole juuri ikinä pitänyt puolukoista, mutta tämä smoothie aloittaa ainakin mun päiväni kivasti. Mitä mieltä itse olet? Onko puolukka hyvä marja smoothieen vai onko kirpeytensä takia liian hankala?

-Annu

 

 

Advertisements

Kookos-lohi-taco Shanghai Cowboy:ssa

Ruoka: 4/5
Miljöö: 4/5
Palvelu: 3/5
Tyyli: tennarit jalassa sisään 

Olin menossa lounaalle vanhan kollegani kanssa, kun hän ehdotti lounaspaikaksi Shanghai Cowboy:ta Mikonkatu 4:ssa. Olin ehdotuksesta iloinen, koska en ollut aikaisemmin edes tajunnut Helsingissä olevan sellaista ravintolaa. Lehmipojan rafla on piilotettu erittäin näkyvälle paikalle Aleksanterinkadun varrelle. Joskus kaikista näkyvimmät paikat on helppo olla huomaamatta…

Ravintolan sisään päästyäni tie johdatti minut alakertaan kellariin. Portaiden alapäästä löytyi hiljainen ja kotoisa ravintola, jossa oli hauskoja piirroksia seinillä (ks alapuolen koira/kettu maalaus). Pidin sisustuksesta paljon, ja erityisesti näistä hyvin pukeutuneista sammakoista:

img_0736

Tarjoilijamme oli innokas tarjoamaan meille viiniä ja tilasimmekin alkuun lasilliset skumppaa. Listasta löytyi Feuillattea, minkä hyväksyimme hymyjen kera. Kuohuva oli oikein kiva aloitus, mutta tarjoilija päätyi vierailun aikana olemaan todella rasittava jatkuvien viiniehdottelujen kanssa. Hän jatkoi tyrkyttämistä monta kertaa, vaikka olimme jo kieltäytyneet lisälaseista papukaijamaisesti itseämme toistellen. Voi miten ärsyttävää.

Ravintolan menu oli kiehtova! Paikan konsepti on aasialais-meksikoilais -henkinen fuusioruoka, mikä vaikuttaa aluksi hieman erikoista combolta. Kookostacot ei ehkä ole ensimmäinen yhdistelmä mitä itse keksisin, joten pakkohan selainen oli laittaa tilaukseen. Sain siis eteeni kookos-lohi-tacon:

img_0734

Taco ei näyttänyt ihan siltä, miltä odotin tacon näyttävän. Mutta maku oli todella hyvä! En vaikutu kovin helposti, mutta tämä oli herkullista! Lohi oli pehmeää ja inkiväärimajoneesi tasapainotti oikein kivasti annoksen makumaailmaa. Kasvikset lisäsivät annokseen paljon kaivattua tuoreutta kivalla tvistillä. Varoitus kuitenkin on paikallaan: chiliä on reilusti, mutta onneksi sen sai helposti poimittua lautasen reunalle. Chilitoleranssini on lähellä nollaa.

En vaikutu kovin helposti, mutta tämä oli herkullista!

On sääli, etten ollut nälkäisempi. Olisi ollut hauska päästä testaamaan miltä paikan menu maistuisi. Keskustassa casualhenkistä ruokailua ajatellen, tämä paikka pääsi minun go-to -listalle. Olen hieman huolissani siitä, ettei vain S-ryhmän omistajuus pilaa paikkaa tasapäistämisen hengessä. Toivottavasti huolehdin turhia.

Kokonaisuudessaan paikka oli positiivinen yllätys, huolimatta poikkeuksellisen tyrkystä tarjoilista. Pientä epämukavuutta kokemukseen toi tietoisuus siitä, miten hyvin muut ravintolassa olijat todennäköisesti kuulivat meidän yksityiset keskustelumme. Toivo siis ravintolaan mennessäsi, että siellä joko on enemmän ihmisiä (tai melua) kuin meidän käynnin aikaan tai varaudu yksityisyyden puutteeseen. Meillä oli hyvin henkilökohtaiset keskustelut ruokailun aikana ja hieman säälin muita syöjiä, kun joutuivat niitä väistämättäkin hieman kuulemaan sen hiljaisuuden keskellä.

Mutta tälle paikalle kannattaa antaa mahdollisuus! Yksi positiivisimpia yllätyksiä taas hetkeen Helsingin tennari-lookin ravintolapuolella.

-Annu

Voihan rapujuhlat!

img_0591

Joka vuosi kesän siirtyessä elokuun puolelle, alkaa kulinaristisuuteen taipuvaiset suomiasukit kuikuilemaan jokiin ja järviin herkkujen perässä. Huhut epäilyttävän äänekkäistä illallisjuhlista leviävät kuin virus ja puolet kansasta syyttelee suomenruotsalaisia liiallisesta ilosta pimenevissä kesäilloissa.

Ruotsinkielisten syyttelyssä on itse asiassa perää. Tarinan mukaan juurikin ruotsalaiset ovat levittäneet rapujuhlaperinteen ympäri Itämeren rantoja. Tänä päivänä perinne elää vahvasti Suomen ruotsinkielisten parissa ja yhä kasvava joukko suomenkielisiä on liittynyt herkutteluhumuun mukaan. Ihan syystäkin, onhan kyseessä mitä herkullisin perinne!

Kun kerran pääset makuun…

…tulee rapujuhlista yksinkertaisesti pakko järjestää -perinne. Voin nauttia pakkomielteestäni tietäen, etten ole sen kanssa yksin.

Juhlien konsepti on mitä nerokkain. (Varmastikin hioutunut huippuuunsa huolellisen satojen vuosien harjoittelun tuloksena…) Rapujuhlissa kysehän on siis, noh, rapujen syömisestä. Perinteeseen kuitenkin liittyy hyvin vahvasti alkoholishottien yhdistäminen illalliseen. Sotkuista herkuttelua ja iloista juominkia yhdistettynä lämpimiin elokuun iltoihin sekä hyvään seuraan – voiko olla mitään parempaa? Rapujuhlat on käytännössä aikuisten oma joulu! Me saadaan olla luvan kanssa kamalia sottapyttyjä ja laulaa hassuja lauluja. Konseptissa ei vain ole mitään mistä ei voisi tykätä!

Sotkuista herkuttelua ja iloista juominkia yhdistettynä lämpimiin elokuun iltoihin sekä hyvään seuraan – voiko olla mitään parempaa?

Tänä vuonna sain taas yhden upean kokemuksen lisää

Tänä vuonna suunnittelimme yhteiset rapujuhlat pienellä kaveriporukalla. Viikonloppuna jätin kaupungin valot taaksemme ja ajoimme kesämökille jonnekin keski-Suomen suuntaan. Päätimme pitää rapuherkuttelut lauantaina. Se sattui olemaan sama päivä kuin “Kiira” -myrsky iski Etelä-Suomeen. Päätimme ottaa kaiken ilon irti mahdollisuudesta järjestää rapujuhlat pienessä hirsimökissä myrskyn raivotessa ikkunoiden takana.

Kaikki oli suunniteltu ja valmiina juhlaan:

  • ravut oli valmiina
  • Koskenkorvapullo oli höyryävän jäinen
  • olimme löytäneet unohtamiemme rapuveitsien tilalle sijaisveitset mökin keittiöstä
  • olimme ostaneet viime hetkellä shottilasit (mitkä nekin olimme unohtaneet ottaa mukaan, amatöörimoka…)
  • meillä on aivan liian kasa leipää
  • keksimme tehdä valkosipuli-oliiviöljyä unohtamamme voin tilalle (joka muuten toimi erittäin hyvin osana ateriaa ja leipiä!)
  • tärkeimpänä tietenkin aiheen mukaiset koristeet ja kattaukset 😀

img_0594

Olimme täysin valmiita myrskyn luomaan tunnelmalliseen illalliseen! Myrsky lähestyi mökkiä ja piti todella paljon ääntä. Sitten alkoi sataa. Ja siinä sitten olisi myrsky meidän osaltamme! Mikä pettynyt! Myrsky kiersi mökkimme kaukana muristen ja pehmoista sadetta niskaamme kaataen. Meillä oli siis rapujuhlat rauhoittavan sateen ropistessa ulkona.

Kun yhdistää suomalaiset ihmiset alkoholiin puolen yön jälkeen, hyvin suurella todennäköisyydellä päädytään syvällisiin keskusteluihin. Nyt puhutaan filosofisista, maata järisyttävistä ja rehellisistä elämää pohdiskelevista keskusteluista. Tulen ääressä istuminen lisää keskustelujen todennäköisyyttä merkittävästi.

Kun yhdistää suomalaiset ihmiset alkoholiin puolen yön jälkeen, hyvin suurella todennäköisyydellä päädytään syvällisiin keskusteluihin.

Me naiset otimme hedelmäkorimme ja kävelimme metsäpolun läpi sytyttääksemme avotulen jälkiruokaa varten. Odotetusti päädyimme puhumaan ihmissuhteista, peloista ja haaveista pitkälle yöhön. Auringon nousu sai meidän heräämään keskustelun luomasta kuplasta. Elämässä on kieltämättä harvoja iloja, jotka vertautuvat siihen siihen kun on ensin vuodattanut sydäntään toiselle ihmiselle ja kapuaa sänkyyn auringon noustessa taivaalle. Ehkä voisi tiivistettynä sanoa, että rapujuhlat olivat varsin onnistunut kokemus tänä vuonna!

Kun on tällaisia ystäviä ja perinteitä – kuka tarvitsee terapeutteja?

-Annu